Efraim, osa 1

26.05.2020

Aloitetaan helpolla kysymyksellä: Kuinka monta Israelin heimoa tutisi pelosta Siinain vuoren juurella. Tarkka vastaus on: noin 13.

Entä montako noista heimoista oli juutalaisia?

Entä kuka oli Jaakobin esikoinen? Ruuben. Ja poikia piti olla kaksitoista, paitsi että - heitä olikin Jaakobin kuollessa - neljätoista.

Ennen kuin kysytään Jaakobin poikien isän nimeä, tarkennetaan hieman edellisiä.

Mitä tapahtui? Moni ei muista että Jaakob adoptoi itselleen kaksi poikaa kuolinvuoteellaan. Hän sanoi Joosefille:

1Ms.48:5 Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennenkuin minä tulin luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani; Efraim ja Manasse olkoot minunomani niinkuin Ruuben ja Simeon.

48:10 Mutta Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät (poikansa) hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä.

Koska Efraim ja Manasse olivat nyt hengessä Jaakobin pojat, hän saattoi antaa heille profeetallisen isän siunauksen.

Sitten tapahtui outo asia. Joosef luotsasi poikansa isoisän eteen siten että Jaakob laittaisi oikean kätensä esikoisen, eli Manassen päälle, ja vasemman Efraimin päälle. Jaakob kuitenkin laittoi käsivartensa ristiin, ja laski oikean kätensä Efraimin päälle. Hänen käsivartensa muodostivat tav kirjaimen - ristin.

48:18 Ja Joosef sanoi isälleen: "Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."
48:19 Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: "Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansojen paljous." (monikossa)
48:20 Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: "Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi." Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

"Kansojen paljous" on "melo ha gojim", mikä tarkoittaa "kansojen täyteys" sekä "kansojen suuri joukko". Ei kansan (kuten kirkkoraamatussa), vaan monien kansojen. Kansat on sama sana kuin pakanat. Aika outoa että Jaakob profetoi Efraimista kasvavan "pakanakansojen suuren joukon! ".

Samalla Jaakob adoptoi Efraimin ja Manassen, ja korottaa piskuisen Efraimin esikoisen asemaan. Todella merkillistä.

Historia etenee, seuraa Mooseksen, Joosuan ja tuomarien aika. Sitten Saulin ja Daavidin aika. Kuinka monta heimoa on tänä aikana Israelissa? Kaksitoista, ellei Leeviä lasketa. Joosefin heimoa ole, vaan sen korvaa Efraim ja Manasse, sillä Jaakobhan adoptoi heidät.

Sitten Salomo ihastuu liian moneen naiseen, on näille liian kiltti, rakentaa heidän mielikseen kirkot ja tapulit vieraille jumalille, ja silloin tarinan perustukset järkkyvät:

1.Kun.11:30 Silloin Ahia (profeetta) tarttui siihen uuteen viittaan, joka hänellä oli yllään, ja repäisi sen kahdeksitoista kappaleeksi
11:31 ja sanoi Jerobeamille: "Ota itsellesi kymmenen kappaletta, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja annan kymmenen sukukuntaa sinulle.

Kymmenen heimoa mainitaan tässä ensimmäisen kerran. Jerobeamista tuli pohjoisen valtakunnan, eli Israelin kymmenen heimon kuningas. Salomon pojalle, Rehabeamille jäi vain Juuda ja Benjamin, eli eteläinen valtakunta.

Tästä eteenpäin Raamatun kielessä Juudan kansa / maa tarkoittaa Juudaa (Juuda plus Benjamin, eteläinen valtakunta), ja Israelin kansa / maa tarkoittaa kymmentä muuta heimoa (pohjoinen valtakunta) TAI toisinaan myös juutalaisia. Puhumme jaetusta maasta, mutta kyse ei ole mistään läänijaosta, vaan kahdesta täysin eri maasta; Israel ja Juuda.

Profeetat käyttävät kymmenestä heimosta (pohjoinen valtakunta) myös yhteisnimeä Efraim, ja siihen on hyvä syy.

Kristittynä lukijana en koskaan tajunnut millainen käännekohta, tragedia, tuo Israelin ja Juudan ero oli. Siinä kohtaa tarinaa enkelien ilo hiljenee. Kyse ei ole vain jostain historian käänteestä, jotain meni peruuttamattomasti rikki suuressa suunnitelmassa. Kyseessä oli lopun alku.

Tiedämme miten kävi. Luopumus eteni Baalin palvontaan saakka, ja lopulta pohjoisvaltion osalta syntien mitta täyttyi. Elohim sanoi heille kauheat sanat: "Ei minun kansani." Israel sai erokirjan ja lähetettiin pois.

Jer.3:8 Ja minä (Herra) näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin.

Israelin lähdettyä Assyrian pakkosiirtolaisuuteen, me emme enää lue Israelin historiaa, vaan Juudan. Moni ei huomaa että Israelin tarina Raamatussa loppuu juuri Assyrian pakkosiirtolaisuuteen. He eivät koskaan ole palanneet takaisin.

Syy miksi Juudaa toisinaan nimitettiin Israeliksi on että he ovat se mitä Israelista on jäljellä liiton sisällä. Kymmenestä heimosta käytettiin UT:n aikana nimitystä "pakanat", "kreikkalaiset", "syyrialaiset", "antiokialaiset", "galatalaiset", jne, sillä niitä he olivat. He olivat asuneet jo satoja vuosia muualla ja alkoivat sekoittua muihin kansoihin.

Vaikka Israel katosi kesken Raamatun, se on näkymättömänä silti aina läsnä. Profeettojen lohduttavat ja kaipaavat sanat kaikuvat Israelille yhä uudelleen. Heille luvataan armo, paluu, uusi alku. Heidät luvataan yhdistää taas Juudan kanssa, he saavat taas istuttaa viinitarhojaan Samariassa. He saavat tulla taas Herran liittoon. Heitä rakastetaan, Herra itkee heidän vuokseen niin että profeetatkin ovat hukkua kyyneliinsä.

Mutta Israelin vastausta ei kuulu. Se on kuollut, kadonnut, eksynyt lammaslauma, pilvisenä ja pimeänä päivänä. Se vaeltaa vierailla kukkuloilla lepoa löytämättä. Se on hylätty, hedelmätön, tuulenpieksemä. Kuollut synteihinsä ja rikkomuksiinsa. (Kaikki nämä sananpaikat tarkoittavat kadonneita heimoja)

Viimeisen kahden ja puolen vuosituhannen aikana Israel on unohtanut identiteettinsä, paimenensa, kotimaansa. Heitä kenties kutsutaan nyt venäläisiksi, arabeiksi, afrikkalaisiksi. He ovat pakanoita. He palvovat edelleen vieraita jumaliaan, ihan kuten profetia sanoo.

Mutta joskus, kuullessaan Israelin Paimenen äänen jostain kaukaa he itkevät. Ymmärtämättä miksi.

Juutalaiset rabbit rukoilevat näiden tuntemattomien pakanaveljiensä puolesta joka päivä, edelleen, 2000-luvulla. Kirjoituksia tuntevat ovat täysin varmoja että Israel palaa vielä kotiin. Ja sinä päivänä heitä on kuin tähtiä taivaalla. He ovat Aabrahamin siemen.

Juutalaiset tiesivät pitkään missä sukulaisheimoja asui. Historioitsija Josefuksen mukaan ajanlaskumme alussa suuri osa kadonneista vielä tiesi perimänsä. Silloin jo heitä asui lähes kaikkialla, hyvin laajalla alueella, nykyisen Euroopan, Aasian ja Afrikan alueella.

Israelin ja Juudan yhdistyminen, eli Valtakunnan paluu luvataan monessa kirjoitusten kohdassa. Tätä tapahtumaa kutsutaan profeetoissa hauskalla nimellä "uusi liitto".

Myöskin sitä kutsutaan Valtakunnan evankeliumiksi.

Jeremian 31 luku ensi jakeestaan viimeiseen asti julistaa uutta liittoa Jeshuan veressä.

31:1 "Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin heimojen Jumala, ja he ovat minun kansani."
31:2 Näin sanoo Herra: "Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan."
31:3 Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.
31:4 Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel...
31:5 Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille..
31:6 Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme, tykö.'

Opetuslapset kysyivät: "Herra tälläkö ajalla rakennat jälleen Israelin valtakunnan?". Jeshua vastasi, ei ole teidän asianne tietää. Jeremia jatkuu:
31:8 Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne.
31:9 Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni. (Jaakobin adoptio ja profetia)

31:20 Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.
31:26 Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen.

Jeremia näki unta uudesta liitosta, ELI Efraimin paluusta. Valtakunnan evankeliumista. Herra jatkaa samasta aiheesta Jeremian ollessa valveilla:

31:31 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
31:32 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
31:33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Elohiminsa, ja he ovat minun kansani.
31:34 Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

Uusi liitto ei ole tänä päivänä vielä täyttynyt, sillä a) Israel ei ole palannut kokonaisuudessaan, ja b) kaikki eivät tunne vielä Herraa. Kihlauslupaus on kuitenkin uudistettu. "He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Elohiminsa." Lupaus on ihan sama kuin ensimmäisessä kihlauksessa Siinailla, jonka he rikkoivat. Myöskin Toora on ihan sama, vain sopimuspaperi johon se kirjoitetaan on eri. Tällä kertaa paperina toimii ihmissydämet, ei kivi. Käskyt ovat kuitenkin samat, piirtoakaan ei ole kadonnut.

Morsiamen hinta on maksettu, todisteeksi siitä että Hän tulee jonain päivänä hakemaan kihlattunsa. Efraimia ei ole hylätty, liitto ei ole vanha, vaan kirkastettu ja elävä.

Kakkososaan