Kristinuskon vastuu virheistään 

1Ms.12:3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,

Moni siunaa valittua kansaa rukouksissaan, ja pitää itseään Israelin ystävänä. Mutta jotakin voi jäädä huomaamatta. Tässä kohtaa on ihan pakko tietää mitä 300-luvulla tapahtui.

Alkuseurakunta piti sapatin.

Alkuseurakunta piti sapatin.

Alkuseurakunta p i t i s a p a t i n.

Kirjoitettakoon se tulikirjaimilla. Kolme sanaa jotka voivat muuttaa KAIKEN.

Alkuseurakunta vietti Herran juhlia. Alkuseurakunta ei olisi ikimaailmassa osallistunut pakanallisiin aurinkokalenterin juhliin, jotka nykyään ovat kirkkovuoden juhlat. Ei ikimaailmassa!

Alkuseurakunnassa tapahtui ihmeitä. Alkuseurakunta vietti sapattia. Alkuseurakunta oli SIUNATTU, ei kirottu. Herra asui heidän keskellään. Kansansa Israelin keskellä. Kokoussalit eivät olleet tyhjillään, kuten nykyään.

Kyllä, myös ns. pakanakristityt viettivät sapattia. Eivätkä todellakaan syöneet sikaa. He tulivat Israelin Jumalan suojiin, eivät perustamaan uutta uskontoa.

300-luvulle mennessä kaikki muuttui. Juutalaisviha pesiytyi kristittyjen pääjoukkoon (ei kaikkiin). Samaan aikaan ihmeet loppuivat (ei kaikilla). Opetus oli että juutalaiset ovat kirottuja. Herra on hylännyt heidät, joten heistä piti erottautua. Kenenkään kristityn ei pidä viettää sapattia, eikä Herran juhlia, sillä ne yhdistävät heidät juutalaisiin. Kunnon kristityn kuuluu levätä sunnuntaina ja tehdä työtä lauantaina. Näin tarkoituksella suljettiin jokainen juutalainen ulkopuolelle.

Ihmeet loppuivat.

Tämä kehitys on johtanut kymmenien miljoonien juutalaisten tappamiseen ja vainoamiseen Jeesuksen nimen varjolla. Kirkon opin yksi kivijalka on ollut korvausteologia, joka tarkoittaa mm

- että kirkko / kristikunta on korvannut Israelin valittuna kansana,

- että Pyhät kirjoitukset ovat nyt "vanha testamentti", joka voidaan tulkita vapaana hebrealaisesta kontekstista, ja

- että Herra pyhittää kaiken synnin ja pakanuuden minkä kristityt näkevät hyväksi tuoda Hänen palvelemiseensa, vastoin Herran omia käskyjä.

Tästä kirkon opista johtuen Jeshua ei ole ollut juutalaiselle vaihtoehto 1700 vuoteen! Heidät heitettiin ULOS.

Mikä on Israelin kiroamista, ellei uusi uskonto joka tekee Jeshuasta heidän vihollisensa? Alkuseurakunnalla ei ollut mitään tekemistä tämän uuden uskonnon kanssa.

Protestanttisuus oli vasta ensimmäinen kömpelö "uskonpuhdistus". Se koski vain joitain asioita, ei niitä tärkeimpiä, jotka alunperin vikatielle johtivat. Kirous on yhä voimassa.

MUTTA. Viimeisten satojen vuosien aikana on tapahtunut Hengen vuodatuksia, usein poikkeuksellisten yksilöiden kautta. Näitä kristikunnan valtavirtaa ärsyttäviä kuohuntoja kutsutaan herätyksiksi. Ihmeet ovat palanneet. Kaavojen sijaan toimitaankin voitelussa.

En ole koskaan kuullut kenenkään voitelun alla korostavan kolminaisuutta tai muita kirkollisia elementtejä. Kun näitä vedetään herätykseen mukaan, herätys lakkaa. Ihmeet lakkaavat. Tutkikaa vaikka.

Ihan viime vuosina Hän on alkanut voidella niitä jotka hapuilevat juuria kohti. Kymmenen vuotta sitten ei ollut mitään hebrealaista herätystä, puhumattakaan että juutalaisen Jeshuan nimessä olisi parannettu sairaita ja ajettu ulos riivaajia. Hän on alkanut voidella niitä jotka SIUNAAVAT Israelia. Jos olet jo lähtenyt tälle matkalle, voit odottaa jotain mahtavaa. Innostu, tee parannusta, opiskele, etsi. On työ tehtävänä. On voitelu sitä varten. Laske kustannukset, maksa hinta. Se on tulossa.

Pala palalta yksilöitä on herätetty palaamaan alkuseurakunnan kaltaisuuteen. Vesikaste. Hengen ja tulen kaste. Sairaiden paraneminen, muut ihmeet ja merkit. Köyhyyden kirouksen murtuminen vanhoilla Pyhien kirjoitusten ohjeilla. Täydellinen puheen puhtaus jne. Näitä ikivanhoja hebrealaisia aarteita on opetettu herätyksissä viime vuosikymmeninä! Mutta tärkein vielä puuttuu.

Juutalaisvihasta langetettu kirous on sukupolvesta toiseen pysyvä. Sellaisen purkaminen omalta kohdalta edellyttää uutta ilmestystä sydämen tasolla. Kun tuo ilmestys tulee, useimmat itkevät ja paljon. Järkytyt ja kauhistut sitä pahaa mikä on jatkunut 1700 vuotta ja jossa olet kiinni lujemmin kuin uskotkaan. Tämä näyttää monille olevan itkuherätys. Sangollinen omasta puolesta, toinen esi-isien ja kansan synnistä. Haluat sanoutua irti siitä kaikesta, ja päästä kirouksen alta pois. Ilman konkreettisia parannuksen tekoja (hedelmiä joissa parannus näkyy) kirous ei poistu.

Kun hebrealainen herätys pukee kristittyjä alkuseurakunnan vaatteisiin, juutalaiset näkevät ensi kertaa 1700 vuoteen sen mistä profeetat puhuivat. Miljoonittain pakanoita jotka tulevat Israelin Elohimin suuren nimen tähden. Antavat itsensä eläväksi puhtaaksi uhriksi Messiaskuninkaalle, jonka valtakunta on rauhan valtakunta. Se ei ole vihan ja ylpeyden valtakunta, jossa vieraat heittävät talonväen ulos ja istuvat parhaille paikoille syömään.

Juutalaisvihan lisäksi antisemitismillä on toinenkin puoli. Nimittäin efraimviha. Kymmenen Israelin heimoa on kadonnut maailman tuuliin. Tämä tarkoittaa sitä ettei kannata pelata venäläistä rulettia halveksimalla mitään etnistä ryhmää. Saattaa osua Elohimin silmäterään tietämättään.

Näin ja kuulin kuinka Herra siirsi syrjään palvelijoitaan, jotka kiivailivat vähän liian pitkälle "isänmaallisuuden" hengessä. Rajat kiinni ja silleen. Käyttivät pakolaisista nimityksiä kuten karvakädet ja ählämit. Ajattelivat olevansa Israelin ystäviä. Mutta Herra pahoitti mielensä.