Kathryn Kuhlmanin kirjasta

Omin sanoin referoituja parantumistarinoita Kathryn Kuhlmanin kirjasta Jumala voi.

Fred Burdick, rakennusurakoitsija, San Francisco

23-vuotias Fred putosi rakennustelineeltä kerrostalon työmaalla kohtalokkain seurauksin. Hänen vakavat vammansa tutkittiin SeQuoia sairaalassa, Redwood Cityssä. Lihaksia ja jänteitä oli repeytynyt irti selkärangasta. Hermoihin kohdistui kova paine, ja jalat olivat osittain halvaantuneet. Tuska oli hirvittävä. Hoitona käytettiin vetoa (hermojen vapauttamiseksi paineesta) ja vahvaa kipulääkitystä. Leikkaus johtaisi täyteen halvaantumiseen 80 prosentin todennäköisyydellä.

Fred tuli riippuvaiseksi kovasta kipulääkityksestä. Silti sietämättömät tuskat raastoivat häntä jatkuvasti. Hän vietti pitkiä kausia sairaalassa. Kotona hän oli täysin vaimonsa Franin hoidettava. Fred kykeni kävelemään vain vaivoin huoneesta toiseen kepin avulla. Jatkuva tuska teki hänestä vaikean hoidettavan. Heidän parisuhteensa oli riekaleina ja kaksi pientä tytärtä kärsivät. Toisinaan Fred kaatui, ja tytöt hakivat naapurin apuun nostamaan tuskaisen isänsä lattialta.

Fred ei missään vaiheessa rukoillut. Hän halveksi uskoa ja uskovaisia. Hänen mielestään usko oli heikkoja, akkamaisia miehiä varten.

Hänen vaimonsa Fran alkoi kuitenkin kiinnostua uskonasioista ja sattui kerran käymään Kathryn Kuhlmanin tilaisuudessa. Hän näki ihmisten paranevan siellä ja toivo heräsi. Vaimo alkoi puhua miehelleen kokoukseen menosta. Fred sanoi vaimonsa olevan järjiltään. Vaimo oli kuitenkin niin sitkeä, että lopulta Fred suostui lähtemään. Jo matkalla hän katui lupaustaan katkerasti. Bussin tärinä aiheutti sietämätöntä kipua. Hermot riekaleina he riitelivät, mutta vaimo Fran piti edelleen kiinni uskostaan että hänen miehensä parantuisi tässä kokouksessa. Hän oli jopa järjestänyt lapset hoitoon illaksi, että he voisivat mennä kahdestaan juhlimaan parantumista. Tämä paljastus aiheutti miehessä uuden raivokohtauksen.

Kokoukseen päästyään Fred oli yhä syvemmän itsesäälin ja katkeruuden vallassa. Hän halveksi lavalla puhuvaa Kathryn Kuhlmania.

Kun parantumisia alkoi tapahtua eri puolilla salia, neiti Kuhlman osoitti sille parvelle jossa Fred istui. "Eräs nuori mies on juuri parantunut vakavasta selkävammasta", hän sanoi ja pyysi kyseistä henkilöä nousemaan ylös, ottaakseen parantumisen vastaan. Fredin vaimo hoputti miestään nousemaan. Myös kokousavustaja tuli paikalle ja pyysi häntä ottamaan parantumisen vastaan. Fred oli niin negatiivisten tunteidensa vallassa, ettei halunnut nousta, ihmisten huomio suututti häntä. Jokin outo voima kuitenkin alkoi nostaa häntä jaloilleen. Hän aikoi ottaa käsillä tukea päästäkseen ylös, mutta huomasi ettei tarvinnutkaan tukea. Samalla hän tajusi että kipu oli täysin kadonnut. Hän käveli ja taivutteli itseään, ja lopulta alkoi juosta ja loikkia parvekkeen portaita ylös ja alas.

Fred meni eteen lavalle ja Herran voima kaatoi hänet lattiaan. Sinä iltana aviopari juhli parantumista ravintolaillallisella. Kun he sen jälkeen menivät hakemaan tyttäriä hoidosta, Fred nosti heidät syliinsä, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Kipulääkkeet jäivät saman tien pois, ilman vieroitusoireita. Fred palasi entiseen, fyysisesti vaativaan työhönsä rakennuksilla. Parantuminen oli pysyvä.

Mary Pettigrew, Ontario

Alle nelikymppinen, urheilullinen Mary Pettigrew huomasi ensi merkit sairaudestaan curlingradalla. Hän kaatuili jäälle ilman syytä. Jonkin ajan kuluttua hän heräsi eräänä aamuna vasen jalka halvaantuneena. Tutkimukset osoittivat hänen sairastuneen MS-tautiin.

Hänen tapauksessaan taudin ennuste oli huono. Mary sai pahan kouristuskohtauksen istuessaan kirkossa, setänsä hautajaisissa. Kun kohtaus oli ohi, Maryn oli jalaton. Hän ei tuntenut alaruumistaan, eikä voinut seistä tai kävellä. Pyörätuoliin sopeutuminen oli Marylle vaikeaa. Hän ei olisi halunnut lastensa näkevän häntä tuoliin sidottuna.

Pitkän kuntoutuksen avulla Mary oppi jotenkuten kävelemään tuen varassa, vaikka ei tuntenutkaan jalkojaan. Kohtauksia tuli kuitenkin lisää, ja hän joutui opettelemaan liikkumisen monet kerrat alusta. Hän taisteli ylivoimaista vihollista vastaan.

Hän piti pahimpana oireenaan selästä alkavia rajuja kouristuksia. Pää vääntyi taakse selkärangan päälle, samoin jalat. Ilman apua hän ei saanut kouristusten aikana happea.

Mary sai rajun kouristuskohtauksen joka kerta häissä tai hautajaisissa, eikä enää uskaltanut mennä kirkkoon. Näiden koettelemusten jälkeen hän oli kypsä lähtemään Pittsburghiin Kathryn Kuhlmanin parantumiskokoukseen. Hän oli valmis yrittämään mitä tahansa.

Mary ja hänen miehensä, sekä kolme ystävää ajoivat pitkän matkan Pittsburghiin. He ottivat yhteisen hotellihuoneen, mikä olikin hyvä, sillä yöllä Mary sai yhden pahimmista kohtauksistaan. Kaikkia tarvittiin pitelemään häntä, ja estämään häntä tukehtumasta.

Seuraavana päivänä he pääsivät kokoukseen asti, mutta Maryn keho oli jäykkä ja hän tärisi. Hän oli saanut kouristuskohtauksen joka kerta kirkossa ollessaan, ja nyt he olivat taas "kirkossa". Mary tunsi pistelevän tunteen kulkevan läpi kehonsa. Tunne oli samantyyppinen kuin hänellä oli ollut ennen kouristuksia. Hän pyysi hätääntyneenä miestään viemään hänet heti ulos salista. Mary kannettiin nopeasti aulaan, jonka keskelle päästyään hän menetti tajuntansa.

Sairausvuosiensa aikana Mary oli toisinaan nähnyt eläviä unia joissa hän oli terve. Noista unista oli ollut hyvin masentavaa herätä todellisuuteen. Nyt, maatessaan tajuttomana aulan lattialla hän näki taas sellaisen unen (tai näyn) jossa hän puuhaili terveenä kotinsa askareissa. Herätessään hän näki miehensä itkevät kasvot edessään. Yhtäaikaa he tajusivat Maryn parantuneen. Mary hyppäsi jalkeille kuin nuori tyttö. Hän tunsi kymmenen varvasta jaloissaan. Oli kulunut viisi vuotta siitä kun hän oli viimeksi tuntenut varpaansa lattiaa vasten. Hän pystyi liikkumaan normaalisti.

Myöhemmin lääkäri totesi hänet täysin parantuneeksi MS-taudista, mutta ei osannut selittää tapahtunutta.

Ei ole sattumaa että Maryn "tauti" provosoitui aina kirkossa. Evankeliumeissa on esimerkkejä ihmisistä joita paha henki kouristi erityisesti näiden joutuessa Jeshuan Voitelun lähelle. Myös evankeliumeissa kouristus päättyi joissain tapauksissa tajuttomuuteen, josta potilas nousi parantuneena ylös. Ainoa "kirkko" jossa Maryn aikana oli riittävä voitelu ajamaan kiduttaja pois, oli Kathryn Kuhlmanin kokoussali.

Kenneth May, Ontario, Kanada

Karjankasvattaja Kenneth May löysi kainalostaan kyhmyn. Se osoittautui pahanlaatuiseksi Hodgkinin taudiksi eli imusolmukesyöväksi. Hän sai maksimiannokset sädehoitoa, mutta ajan myötä syöpä levisi yhä laajemmalle. Toinen jalka turposi vatsaan asti, tehden kävelystä tuskallista. Toinen käsi oli käyttökelvoton kasvainten takia. Leukaperät olivat täynnä kasvaimia tehden kasvot muodottomiksi. Imusolmukkeet olivat tuhoutumassa niin laajalti, että loppu oli lähellä. Hänelle lupailtiin muutamia kuukausia elinaikaa.

Kenneth ja hänen vaimonsa olivat alle kuusikymppisiä, uskovaisia maanviljelijöitä. Kenneth ei pelännyt kuolemaa, mutta suri elämän katkeamista liian aikaisin. Heillä oli kaksi aikuista tytärtä, jotka asuivat Ottawassa. Juuri kun Kennethin aika kävi vähiin, toisen tyttären mies sai siirron Pittsburghiin, Yhdysvaltoihin. Kenneth suri tätä koska olisi halunnut viettää viimeiset kuukautensa lastensa kanssa. Siirto oli kuitenkin ratkaiseva osa Herran suunnitelmaa.

Kenneth matkusti Pittsburghiin tyttärensä luo viimeisen kerran, tai niin hän oletti. Ennen matkaa naapuri antoi hänelle Kathryn Kuhlmanin kirjan. Se herätti toivon. Juuri Pittsburghissa Kathryn Kuhlman vaikutti.

Kenneth ja hänen vaimonsa päättivät viipyä tyttären luona muutaman päivän pidempään, voidakseen mennä perjantaina neiti Kuhlmanin parantumiskokoukseen.

Tässä vaiheessa Kenneth ei voinut seistä kuin pari minuuttia kerrallaan, kipu oli jatkuvaa. He tulivat kokouspaikalle hyvissä ajoin päästäkseen sisälle. Heidän jonottaessaan ovella tuntematon nainen tuli rukoilemaan Kennethin puolesta. Kenneth tunsi oudon väristyksen, kuin pistelyn, kulkevan lävitseen. Rukoilija sanoi tietävänsä että tämä paranisi, ja katosi sitten ihmisjoukkoon. Kenneth huomasi kivun hävinneen jalastaan. Hän kääntyi vaimonsa puoleen riemuissaan, mutta ei pystynyt puhumaan hämmästykseltään.

Kokouksessa Kenneth kaatui Pyhän Hengen valtavan voiman alla, vaikka yritti kaikin keinoin pysyä pystyssä. Lattialla maatessaan hän kuuli selkeän äänen sanovan: "Sinä olet parantunut Kenneth May". Ylös päästyään hän käveli eteisaulaan ja nojasi seinään. Hän alkoi hikoilla ja sen jälkeen täristä ankarasti.

Vielä seuraavana päivänä tyttärensä sohvalla Kenneth hikoili monta paitaa märäksi.

Kotiin palattuaan Kenneth meni syöpäklinikalle tutkimuksiin. Kasvaimet ja turvotus olivat poissa. Hämmentynyt lääkäri oli vähäsanainen. Hän pyysi myös kollegaansa tutkimaan potilaan. Mitään ei löytynyt. Uusintatarkastus kuukauden kuluttua vahvisti saman. Lääkäri myönsi että kyseessä oli ihme.

Naurine Bennett, apulaisrehtori, Los Angeles

Naurine Bennettin sairaus alkoi lonkkakivulla. Pian repivät kivut levisivät koko ruumiiseen. Sisäelinten pinnat alkoivat kovettua. Sairaudeksi paljastui systeeminen skleroderma, joka aiheuttaa vakavia muutoksia sisäelimissä. Naurine kärsi kovista kivuista kudosten kovettuessa vähitellen. Muutaman vuoden kuluttua lääkärit sanoivat taudin edenneen viimeiseen vaiheeseen, eikä mitään olllut tehtävissä.

Bennettit olivat babtisteja eivätkä olleet koskaan edes ajatelleet ihmeparantumisen mahdollisuutta. Eräs ystävä toi heille Kathryn Kuhlmanin kirjan Uskon ihmeisiin ja pyysi heitä mukaan kokoukseen. Se muutti kaiken.

Kokouksen loppuvaiheessa Naurine alkoi täristä. Hän kuvaili sitä voimakkaaksi mutta kivuttomaksi sähköiskuksi joka alkoi päälaelta. Kipu oli poissa, skleroderma oli poissa. Samana päivänä Naunine jätti kerralla kaikki lääkkeensä pois, myös vahvan kortisoniannoksen.

Tutkimuksissa kuukauden kuluttua lääkäri ei löytänyt taudin merkkejä Naurinen kehosta, eikä koetuloksista. Hän luokitteli tapauksen ihmeeksi.

Yksistään Kathryn Kuhlmanin palvelutyössä arvioidaan tapahtuneen kaksi miljoonaa yliluonnollista paranemista. Samaan aikaan oli kymmeniä muita megasuuria, ja satoja, ellei tuhansia pienempiä palvelutöitä, joissa tapahtui isoja ihmeitä. Juuri nyt on Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ollut pitkään hiljaista. Mitä tapahtuu se tapahtuu lähes salassa. Muissa maanosissa sentään on vipinää.