Efraim elää, (Efraim osa 3)
Keräsin makupaloiksi joitain kiinnostavia löytöjä oheisesta Simcha
Jacobovicin sarjasta.
En tiedä sen kummemmin kuka hän on, tai mitä
teorioita hänellä on, halusin vain kirjoittaa muistiin joitain juttuja
sieltä täältä.
Nämä faktat tyrmäävät kyynikkojen väitteet, että Israelin kymmenen heimoa olisivat vain kadonneet olemattomiin Assyriaan viennin jälkeen. Ne eivät ole voineet kadota. Profetiat toteutuvat, kuten jokainen tähti taivaalla, ja jokainen uuden kuun sirppi julistaa. Kaksitoista kertaa vuodessa. Niille jotka kuulevat Uskollisuuden äänen.
Ikivanha Bukharan kaupunki Uzbekistanissa on ollut silkkitien keskeinen läpikulkulkupaikka.
1100-luvulla juutalainen matkailija Benjamin Tudera kirjoitti Bukharassa asuvasta hebrealaisesta yhteisöstä, joka piti itseään Assyriaan vietyjen israelilaisten jälkeläisinä. Vielä niinkin myöhään kuin yhdeksännellätoista vuosisadalla brittiläinen tutkija Joseph Wolf kertoi että hebrealainen yhteisö yhä eli Bukharassa. Nykyään alueelta löytyy juutalaisuuteen sulautunut yhteisö, jonka alkuperä on epäselvä. He sanovat polveutuvansa Isaskarista, yhdestä Israelin kadonneesta heimosta.
Alueelta löytyy myös yhteisö joka pitää itseään Naftalin jälkeläisinä. Naiset leipovat pääsiäiseksi happamatonta matza leipää. He kertovat leiponeensa sitä samoin ikivanhoin perintein jo Jerusalemissa asuessaan.
Yhteisössä teurastetaan lampaat tarkasti kosher lakien mukaan, he jopa poistavat ruhosta lonkkahermon, isänsä Jaakobin painimatsin muistoksi. Aivan kuten juutalaisetkin tekevät. Kun nämä ihmiset "löydettiin," he pitivät itseään israelilaisina, ei juutalaisina. Vasta parina viime vuosisatana he ovat alkaneet sulautua maailmanlaajuiseen juutalaisyhteisöön.
Simcha pääsee myös harvinaiselle kierrokselle Bukharan museon lukittuun kellariin. Museon johtaja halusi säilyttää alueen vanhan kulttuurin todisteita, vaikka ne olivat kiusallisen tulenarkaa materiaalia neuvostovallan aikana. Silloin yritettiin vaieta kuoliaaksi kaikki tieto kansasta ja kulttuurista joka oli aiemmin hallinnut Keski-Aasiaa. Kellarin kätköistä löytyy paljon hebrealaiseen kulttuuriin liittyviä esineitä, kirjoja hebrean aakkosilla, toorakääröjä, ym. Tämä salaperäinen kansa oli nimeltään aftalilaiset, eli - he olivat Naftalin heimoa!
Tämä kansa muodosti kuudennellatoista vuosisadalla vahvan kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Bukhara. Heidän alueensa käsitti Uzbekistanin lisäksi osia Intiasta, Afganistanista ja Pakistanista.
Eli siis; ainakaan Naftalin heimo ei kuollut ja kadonnut Assyriaan viennin jälkeen (kuten kyynikot olettavat). Sen kulttuuri on elänyt, kasvanut ja kukoistanut vielä kauan sen jälkeen. He näyttävät olleen yhtä sitkeää tekoa kuin juutalaiset. Tuskin neuvostovaltakaan pystyi heitä tuhoamaan. Tuonkin Naftalin kuningaskunnan jälkeläiset elävät jossakin, todennäköisesti suurin osa heistäkään ei enää tiedä ketä ovat, vaikka niin pitkään he tiesivät.
Afganistanin ja Pakistanin rajaseuduilla elää 15 miljoonaa äärimuslimia, heidän seassaan ei ole yhtä ainoaakaan juutalaista. Täältä seudulta löytyy juuri ne paikannimet, jotka mainitaan Raamatussa pakkosiirtolaisten sijoituspaikoiksi.
Alueella asuu pathaneita (?) joiden tapa harjoittaa islaminuskoa on erikoinen. Heidän sanotaan omaksuneen vain puolet Koraanista, ja säilyttäneen puolet omaa vanhaa perinnettään. Eräskin esittelee itsensä Mooseksen kansaan kuuluvaksi. Heillä on monia hebrealaisia perinteitä, joiden säilyminen on ihme täysin fundamentalistisen muslimiyhteisön sisällä.
Phatanit asuvat heimoittain. Heimojen nimet ovat Israelin sukukuntien nimiä. Eräs mies kertoo isoisästään (baba) joka eli 115 vuotiaaksi. Isoisä tapasi sanoa että he olivat Israelin jälkeläisiä. Nuoret eivät paljoa näistä vanhojen puheista piitanneet. Nyt vanhempana mies oli alkanut kiinnostua juuristaan.
Alueella asui aiemmin myös pieni juutalaisyhteisö. Nykyään he ovat muuttaneet Israeliin. Nämä juutalaiset muistelevat kohtaamisiaan phataneiden kanssa Afganistanin aikoina. Phatanit yllättyivät nähdessään juutalaisilla rukousviittoja (tallit). Phataneilla oli juuri samanlaisia, mutta he eivät enää tienneet mitä ne olivat. Perinne vain oli säilynyt menneiltä ajoilta.
Samoin he
eivät tienneet miksi heillä oli tapana sytyttää kynttilöitä koriin
(vakan alle?) sapatinpäivänä. Niin vain oli aina tehty.
Seuraavaksi tie vei Kandahariin, josta on 1950-luvulla löytynyt kivi täynnä historiallisesti arvokkaita kaiverruksia. Neuvostovallan aikana kiusallinen kivi oli haudattu pois silmistä. Kiven kaiverrukset ovat arameaa, seemiläistä kieltä. Vastaavia kiviä oli useita, eri paikoissa. Tutkija koki tekstin olevan kuin 2300 vuotta vanha postikortti kadonneilta heimoilta.
Simcha tavasi kirjaimia syvästi
vaikuttuneena, jolloin hänen oppaanaan toiminut muslimi huomasi hänen
osaavan lukea kiven tekstiä. Opas varoitti; "täällä ei sitten kannata
paljastaa jos olet juutalainen, tämä on vihamielistä aluetta". Simcha
näki että opas oli vilpitön, ja tunnusti: "minä olen juutalainen".
Silloin tuo mies, ulkoisesti täysin muslimi, jonka kuului olla hänen vihollisensa, tuli ja halasi Simchaa kyyneleet silmissä sanoen: "siinä tapauksessa olet minun veljeni".
Siinäpä esimakua Elian hengestä.
Simcha
Jacobovicin mukaan suurin löydetty yhteisö on puolentoista miljoonan
populaatio manasselaisia. Profetia kuitenkin sanoo Manassen heimon
olevan pienempi kuin Efraim. Manassesta tuli vain yksi kansa, Efraimista
kansojen paljous.
Jo yksistään juutalaisten säilyminen näihin päiviin on tilastollinen mahdottomuus. Satoja, ellei tuhansia eri heimoja ja kansoja on historian kuluessa joutunut evakkoon, pakolaisiksi, pakkosiirtoon. 99 prosentista ei ole koskaan sen jälkeen kuultu sanaakaan. Muutamassa sukupolvessa tällaiset isotkin populaatiot ovat sulautuneet kantaväestöön ja hävinneet jälkiä jättämättä.
Juutalaiset
ovat toistaiseksi historian ainoa kansa, joka on paitsi säilyttänyt
identiteettinsä ja uskonsa, myös noussut jaloilleen, ja palannut pitkän
ajan kuluttua, perustamaan oman valtion entiselle paikalleen.
Juutalaisten ihme voi kuitenkin olla vasta esimakua siitä mitä on
tulossa.
Juutalaisten erityispiirre on että he
ovat hajaannuksensa aikana aina paenneet systemaattista tuhoa, ja
jatkaneet elämäänsä muualla. He eivät ole jääneet paikoilleen kuolemaan.
Myös Assyriaan viedyistä israelilaisista historia sanoo, että heistä
osa jatkoi aina eteenpäin, vielä kauemmas pohjoiseen ja itään, jopa
"ennestään asumattomille alueille". He eivät jääneet paikalleen. Heitä
jäi asumaan yhteisöjä sinne tänne, mutta osa jatkoi aina eteenpäin. Tämä
on aika merkittävä tieto.
Se että hebrealaisten heimojen jälkeläisiä on löytynyt, ei suinkaan tarkoita että näitä heimoja kokonaisuudessaan olisi löytynyt. Se tarkoittaa vain että heidän jälkensä ovat löytyneet. Tästä he ovat menneet. Mutta mihin?
