Creating angels 2
Jatkoa ykkösosaan. (Suluissa omat ihmettelyt.)
(En minäkään uskonut että tunnetila luo enkelin, eli energian, lähettilään. En ennen kuin luin seuraavan sananpaikan.)
"Kuusi päivää tee työtä ja suorita kaikki askareesi (melach)". Askare, eli työ / teko on sama sana kuin malach (enkeli, edustaja, lähetti). Sanajuuri merkitsee "pikalähetys". Ihmisen teko ON siis todella enkeli, pikalähetys!
Kaiken mitä ihminen tekee fyysisessä maailmassa, hän tekee myös näkymättömässä. Ihminen on olemassa monessa ulottuvuudessa yhtä aikaa.
Kuusi päivää laittoi matkaan pikalähetyksiä (melach) Herrakin, luodessaan maailman. Kuusi päivää tee pikalähetyksiä, enkeleitä, tilauksia - sitten nauti niistä yhdessä Herran kanssa.
Jokainen mielenliike luo jotain, mutta miten luodaan tehokas lähetti? Tiedämme että Shekina (Pyhän läsnäolon kirkkaus) on maanpaossa. Taivas voi olla kuin vaskea, Herra kätkee kasvonsa. Miten rukous (pieni lähettimme) pääsee Hänen eteensä.
Lasten enkelit näkevät joka hetki taivaallisen Isän kasvot. Tarkoittaa että lapsen avunhuuto, pikalähetys, menee aina suoraan läpi.
Tooraa oppineet suorastaan pelkäävät "lapsen" eli heikon altavastaajan, esim köyhän loukkaamista. Siksi että kärsivän kurjan rukous tulee syvältä sisimmästä - ja siksi se on vaarallinen. Rukous voi olla kuin miekka (päivittäinen lähitaistelu) tai kuin jousiammuntaa (yksittäinen syvä anomus). Ei ole niinkään väliä kuka rukoilee, vaan kuinka paljon jousta jännitetään. Veltto jousi ei kanna nuolta kauas, tämä on välinpitämätön rukous. Mutta kun ihmisellä on hätä, tai sydän on rikki, rukous tulee syvältä ja lävistää voimalla kaikki taivaan kerrokset. Voimakas tunne-energia luo vahvan lähetin.
Talmudissa on tarina rabbi Eliezeristä, jota muut rabbit loukkasivat. Eliezer menetti kasvonsa, hän itki ja oli syvästi järkyttynyt. Siitä lähtien hänen vaimonsa esti miestään heittäytymästä kasvoilleen maahan, (koska tämä on syvimmän rukouksen asento ja vaimo tiesi miten vaarallinen Eliezerin rikotun sydämen tuska on). Eräänä päivänä vaimon huomio herpaantui ja rabbi Eliezer pääsi heittäytymään maahan. Samalla hetkellä rabban Gamliel, yksi hänen loukkaajistaan, kuoli.
Eliezer kysyi vaimoltaan: "Mistä tiesit että näin kävisi?" Vaimo vastasi: "Opin isoisäni kodissa että kaikki Taivaan portit ovat suljettuja paitsi loukattujen tunteiden portit".
Myös kerrotaan rav Rehumista joka opiskeli Tooraa niin antaumuksella että kävi vain harvoin vaimonsa luona. Kerran hän oli täysin uppoutunut opiskeluun ja unohti mennä sovittuna päivänä kotiin. Vaimo odotti iloisena miestään. Kun mies ei tullutkaan, kerrotaan että "vaimon mieli synkkeni ja hänen silmästään vierähti kyynel. Rav Rehumi oli istumassa tasakatolla, kun se romahti. Hän menetti henkensä."
Temppelin aikana, vuosittain suurena sovituspäivänä, ylipapin tullessa ulos kaikkeinpyhimmästä, hän lausui pienen rukouksen: "Älä kuule matkamiehen rukousta". Miksi tuollainen rukous? Siksi että kun köyhä matkamies tai kulkuri kävelee tiellä ja alkaa sataa, hän huokaisee väsyneen sydämensä syvyyksistä rukouksen, että sade lakkaisi. Koska hänen pyyntönsä tulee syvältä, se on vaarallinen. Pellot jäävät vaille sadetta.
(Kristinusko ei ole opettanut näitä juttuja. Loukkaantumisesta varoitetaan, mutta ei loukkaamisesta. Some on täynnä uskovien välistä väittelyä, jossa provosoidutaan, puolustaudutaan, kiivaillaan. Tuloksena migreeni, syöpä tai mielenterveysongelma. Tai muuten vain taivas vaskea, ja tunteet jäätä.)
Pikalähetti on siis sitä vahvempi viestinviejä mitä vahvemmalla tunne-energialla / tahdolla se luodaan. Välinpitämätön rukous ei kanna mihinkään. Eikä käskyjen täyttäminen nihkeällä sydämellä kelpaa.
Toora luettelee 98 kammottavaa kirousta. Syyksi niille se ilmoittaa: "Koska et palvellut Herraa ilolla ja sydämen halulla, yltäkylläisyydestä käsin." (5:Ms.28:47).
Ei siis todellakaan riitä että suorittaa kaikki käskyt pilkuntarkasti! Vaan käskyt on pidettävä: a) ilolla b) sydämen halulla ja c) yltäkylläisyydestä käsin, eli asenteella "ei minulta mitään puutu".
Kirous tulee asenteesta, ei siitä etteikö teknisesti ottaen pidä käskyjä. Värähtelytaajuus ratkaisee, energia, mielentila ratkaisee.
Ne jotka sanovat ettei kukaan voi pitää käskyjä, eli "täyttää lakia", ovat vielä vanhassa liitossa. Heidän sydämensä on vielä kiveä. He eivät tavoita riemua, sydämen HALUA pitää käskyt. Juutalaisuus vaatii lihasydäntä. Tilaa jossa ihminen rakastaa Herran käskyjä. Siitä ilo tulee, ainoa ilo jota kukaan ei voi varastaa.
Ihminen tuomitaan näkymättömän mukaan, ei näkyvän. Eli jos jollakin on HALU tehdä oikein, mutta hän kompuroi ja "rikkoo lakia", Herra nostaa hänet ylös kuin rakkaan lapsen. Ei ole syytettä häntä vastaan Taivaassa.
Käskyn pitäminen velvollisuudesta voi kyllä luoda jotain, mutta teko on voimaton nousemaan ylös Herran eteen. Ilo on se energia, se lähettikaveri joka ampuu teon korkeuksiin. Teolla on kaksi siipeä: Rakkaus ja Herran Pelko. Ilman näitä motiiveja mikä tahansa arjen askare tai rukous on rampa, siis hyödytön.
Jos pidän sapatin vain siksi että "laki vaatii", en vietä sitä oikein.
Pois kuolleista töistä (ilottomasta suorituksesta) palvelemaan elävää Jumalaa. "Ilo Herrassa on väkevyytemme". Ilon teko murtautuu läpi kaikkien pilvimassojen kirkkauteen. Ja silloin tulee myös voimallinen vastaus!
(Innolla täytetty käsky ei koskaan voi olla "omavanhuskautta". Tätä tulevan uuden liiton vapautta ja ylösnousemusvoimaa kristityt voivat oppia juutalaisilta.)
Shalom aleichem (enkelien tervehtiminen sapatin alussa).