Besht tarinoita 8
Tarinoita kirjasta The Light and Fire of the Baal Shem Tov, koonnut Yitzhak Buxbaum. Erittäin vapaasti käännettyjä, monet myös lyhennettyjä.
Nuuskarasia
Eräänä Rosh Hasanah päivänä, Beshtin oppilaiden rukoillessa eräs heistä pudotti nuuskarasiansa, poimi sen ja nuuskasi ainetta nenäänsä. Monien muiden aikalaistensa tavoin hän käytti tupakkaa piristeenä, keskittyäkseen rukoukseen paremmin. Eräs toinen oppilas ärsyyntyi nähdessään tämän, ja ajatteli; "kuinka hän voi keskeyttää rukouksen nuuskaamisen takia?" Tämän tsaddikin ärsyyntyminen nostatti syytteen taivaassa hänen nuuskaavaa kaveriaan kohtaan, ja aiheutti säädöksen että syytetty kuolee sinä vuonna.
Besht näki tapahtuman pyhässä hengessään, ja hänen sielunsa nousi taivaalliseen oikeuteen puolustamaan syytettyä. "Kuinka näin vähäisestä rikkeestä voi seurata kuolemanrangaistus?" Mutta hän ei saanut tuomiota kumotuksi.
Sukkot juhlan viimeisenä päivänä hän nousi jälleen väittelemään ja valittamaan tuomiosta. Tällä kertaa hänen rukouksensa saavuttivat myönnytyksen, että jos syyttäjä itse löytää kaverinsa toiminnalle oikeutusta, tuomio puretaan ja oppilas armahdetaan.
Besht meni saliin jossa tuomion aiheuttanut oppilas rukoili. Mystisin keinoin hän poisti miehen keskittymiskyvyn, niin ettei tämä voinut jatkaa rukoustaan d`vekut tilassa. Oppilas nousi ylös ja alkoi kävellä ajatukset harhaillen. "Miksiköhän Jumala on sallinut nuuskan ja tupakan tulla Eurooppaan näinä viime aikoina?" Hänelle tuli mieleen että ehkä jotkut eivät kykene keskittymään rukoukseen ilman tupakkaa. Näin pohtiessaan hän alkoi katua että oli ollut niin kriittinen ystäväänsä kohtaan, joka nuuskasi rukoillessaan.
Oppilas kertoi Beshtille ajatuksistaan, kuinka hän oli paheksunut ystäväänsä, ja vasta nyt löytänyt tämän teolle oikeutusta. Besht tiesi että tuomio oli nyt kumottu. Syyttäjä oli korjannut vahingon löytäessään syytetylle verukkeita. Besht paljasti oppilaalleen missä vaarassa tämän oppilastoveri oli ollut, toisen tuomitsevan asenteen ja kriittisten ajatusten takia. Besht nuhteli häntä vakavasti: "Kun joku toimii väärin, älä tuomitse, sillä se nostaa syytteen häntä vastaan taivaassa. Tuomitse suotuisasti, niin sinutkin tuomitaan suotuisasti."
Oma kommentti: Valitettavasti tämä tarina ei ole ollenkaan niin naurettava kuin moni ajattelee. Olen kokenut ihan omissa nahoissa näitä asioita, joten minulle on myöhäistä kertoa ettei tämä ole mahdollista. Ihminen voi todellakin vahingoittaa toista, ja kaikki olemme sitä tehneet tai kokeneet. Siihen tarvitaan vain paheksuva ajatus, hätäinen johtopäätös, harmistus, epäreiluuden kokemus, oikean tiedon puute, jne.
On huomionarvoista että ihan vain ajatus nosti syytteen, ja samoin pelkkä ajatus peruutti tuomion. Ajatuksia voi ja pitää valvoa.
Sekä tuomitsijan, että tuomittavan hengellinen taso ratkaisee paljon. Tässä tarinassa oli kyse edistyneistä Tooran tuntijoista. Ei silti pidä ajatella etteikö kenellä tahansa olisi valtaa syyttää. Erityisen vaarallista on lapsen, vanhuksen, tai muuten heikossa asemassa olevan syytös - varsinkin jos se tulee aiheesta. Juutalaisuus opettaa että loukatun tai rikotun sydämen ääni kuullaan aina.
Vaikka paheksunta ei aiheuttaisi kohteelleen mitään, paheksujalle itselleen se on vaarallista. Vika minkä hän näkee toisessa, on varmuudella hänessä itsessään, sillä muuten hän ei näkisi sitä toisessa. Näin ollen, syyttäessään toista, aiheesta tai ei, hän todistaa itseään vastaan. Korjatessaan ajatuksensa toisesta, hän armahtaa ennen kaikkea itsensä.
Seuraava ei ole Baal Shem Tov tarina, mutta liittyy vahvasti aiheeseen.
Rabbin pelko
(En muista kaupunkia tai nimiä, jaan sen minkä muistan.)
Eräs vanhempi rabbi istui junassa matkalla kotiinsa. Hänen viereensä istui nuori juutalainen mies, joka osoittautui hyvin ärsyttäväksi matkaseuraksi. Hän komenteli vähän väliä vanhempaa miestä avaamaan ja sulkemaan ikkunan, puhui töykeästi, vitsaili sopimattomasti, ja muutenkin teki toisen matkan tukalaksi. Vanhus suhtautui toisen loukkauksiin rauhallisesti. Hän tiedusteli kohteliaasti nuoremman miehen matkan tarkoitusta, ja tämä kertoi rehvakkaasti menevänsä tapaamaan erään kaupungin päärabbia.
Molemmat jäivät pois samalla asemalla. Vanhaa miestä oltiin vastassa, ja vastaanottajien puheista nuorelle miehelle valkeni, että vanhus itse olikin kyseisen kaupungin päärabbi. Hyvin vaivautuneena hän tuli pahoittelemaan asiatonta käytöstään junassa. Päärabbi sanoi että kaikki oli hyvin, ja he sopivat tapaamisen seuraavalle päivälle. Rabbi tiedusteli oliko miehellä majapaikkaa tai kyytiä tiedossa. Kuultuaan ettei vielä ollut, hän järjesteli asioita saadakseen tälle kyydin ja hyvän hotellihuoneen.
Kun nuori mies oli lähtenyt, eräs rabbin tuttu, joka oli ollut samassa junavaunussa, tuli kysymään hämmästyneenä: "Miksi ihmeessä näit noin paljon vaivaa auttaaksesi häntä? Hän oli niin ääliö sinua kohtaan! Eikö olisi riittänyt että annoit anteeksi - miksi vielä teit tarpeettoman palveluksen?"
Rabbi vastasi: "Siksipä juuri. Pelkäsin että minulle saattaisi jäädä jotain negatiivisia ajatuksia häntä kohtaan. Joten, tekemällä ylimääräistä hyvää hänelle, puhdistin ajatukseni, ja vältin sen vaaran."
-----
Hän pelkäsi pahojen ajatusten mahdollisuuttakin! Luulen että tuollaisen pyhän ei tarvitse sitten muuta pelätäkään.
Jos näin puhdas ihminen tekeekin virheitä, ja häntä vastaan nousee taivaassa syytteitä, oikeus ei niitä kauaa kuuntele. Niin kuin hän on tuominnut, niin hänet tuomitaan.
On siis kaksi vaihtoehtoa joista valita: Joko sitä on täydellinen, eikä koskaan erehdy missään (mahdotonta), TAI sitten pitää sydämensä puhtaana syytteistä muita kohtaan. Siitä voi valita, kumpi nyt keneltäkin parhaiten luonnistuu. Varmuudeksi jos panostaisi vähän molempiin.
Hän oli päättänyt toimia niin ettei näe pahaa toisissa. Jos se vaatii vaivannäköä ja kasvua, niin sitten se vaatii.
Tästä tarinasta löytyy tärkeä avain: Tunteemme tottelevat tekojamme. Alamme inhota sitä jolle teemme pahaa, ja alamme rakastaa sitä jolle teemme hyvää. Se EI siis riipu siitä mitä TOISET tekevät meille! Ei pidä uhriutua, vaan ottaa täysi vastuu omien ajatusten puhtaudesta. Kukaan muu ei ole vastuussa tunteistamme, olkoon kuinka ääliö tahansa.
Kun sisäistää periaatteen, että tunteemme ja ajatuksemme tottelevat tekojamme, alkaa valjeta miten voi rakentaa pitkän ja onnellisen avioliiton. Tai miten voi kunnioittaa vanhempiaan, silloin kun se tuntuu vaikealta. Tai hankalaa työkaveria. Tee vähän enemmän kuin velvollisuus vaatii. Mieluiten salaa.
Sn.4:23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.