Besht tarinoita 10

Tarinoita kirjasta The Light and Fire of the Baal Shem Tov, koonnut Yitzhak Buxbaum. Erittäin vapaasti käännettyjä, monet myös lyhennettyjä.



Luottamus Jumalan hyvyyteen

Kaksi Beshtin oppilasta, Rabbi Yaakov Yosef ja Rabbi Nachman horodenkalainen ajoivat kerran Medzibuzia kohti, viettääkseen sapatin siellä mestarinsa kanssa. Heidän edellään kulki hyvin hitaasti vaunu, jolla oli ongelmia pyörän kanssa. Vaunussa matkusti korkea virkamies, joten he eivät uskaltaneet ohittaa. Rabbi Yaakov Yosef harmitteli: "Oi voi, jos tämä hidastelu jatkuu, emme ehdi Baal Shem Tovin luo ennen sapatin alkua". Sitten hän muisti hurskautensa ja jatkoi: "Kaikki mitä Jumala tekee koituu hyväksi". Rabbi Nachman sanoi: "Minä taas uskon että tämä ei pelkästään koidu hyväksi, vaan on hyvää tässä ja nyt, saatpa nähdä."

Pian he tulivat kapeaan kohtaan, jossa ei voinut ohittaa. Eräs vaunu oli hajonnut tielle, ja monet muut odottivat sen takana. Mutta kun virkamiehen vaunu tuli kohtaan, hän komensi edessä olevia purkamaan lastin ja siirtämään vaunujaan, että hän pääsisi ohi. Hänen perässään myös rabbien vaunu pääsi ohittamaan tukoksen. Pian sen jälkeen virkamiehen hitaat vaunut kääntyivät toiselle tielle ja rabbit saivat jatkaa matkaa nopeammin. Silloin Rabbi Yaakov Yosef huomasi että heidän juuttumisensa virkamiehen taakse oli ollut hyvä juttu. Hajonneita vaunuja oli siirretty vain hänen takiaan.

Kun he kertoivat tästä Baal Shem Toville, hän totesi että he olivat erilaisilla uskon tasoilla. Rabbi Yaakov Josefille hän sanoi: "Sinä koit että hitaiden vaunujen taakse jääminen oli paha asia siinä hetkessä, vaikka muistutitkin itseäsi, että siitä voi seurata jotain hyvää myöhemmin." "Kun taas sinä," hän sanoi Rabbi Nachmanille, "uskoit että se oli hyvää juuri siinä hetkessä. Vaikka se hyvä tulisi ilmi vasta myöhemmin, uskoit varmuudella että se oli hyvää. On erilaisia uskon tasoja. Kuten muistamme Rabbi Akivasta, jolla oli aasi, kukko ja lyhty. Jokaisen huonolta näyttävän tapahtuman jälkeen hän sanoi: "Kaikki mitä Jumala tekee on hyväksi". Hän uskoi että pahalta vaikuttava asia kääntyisi lopulta hyväksi. Silti, kun asiat tapahtuivat, hän järkyttyi, vaikka uskoikin niistä seuraavan hyvää. Jos ihmisellä on tällainen usko, Jumala toteuttaa hänen uskonsa, kääntämällä pahan hyväksi.

Mutta on tätä korkeampi uskon taso. Siitä esimerkkinä Rabbi Akivan opettaja, Nachum Ish Gam-Zu, joka aina sanoi: "Tämäkin on hyvää", mikä tarkoittaa, että asia itsessään on hyvä, siinä ei ole mitään pahaa. Hän ei ajatellut että vasta tulevaisuudessa siitä seuraisi jotain hyvää. Hän uskoi että se mikä vaikutti pahalta, oli itse asiassa parempaa kuin hyvältä vaikuttanut vaihtoehto. Kun jollain on näin vahva luottamus, Jumala tekee enemmän kuin edellisessä tapauksessa. Hän tekee "pahasta" jotain vielä parempaa kuin hyvä.

Niin kuin teidän tapauksessanne, kun juutuitte virkamiehen vaunujen taakse, se oli erittäin hyvä asia. Kun juutalaiselle tapahtuu jotain näennäisesti pahaa, hänen pitäisi nähdä se heti siinä paikassa varmuudella hyväksi. Silloin Jumala auttaa häntä kääntämällä tilanteen parhaaksi mahdolliseksi, hänen uskonsa ansiosta. 

Mutta mikä on uskon korkein taso? Se, ettei mieleemme edes juolahda, että jokin voisi olla pahaa. Ei riitä sanoa: "tämäkin on hyväksi." Miksi edes sanoa "tämäkin"? Sillä ei ole mitään pahaa ensinkään. "Paha" on hyvää. Ei edes ole olemassa sellaista kuin huono, tai paha."

Oppilaat ymmärsivät että tämä oli heidän pyhän opettajansa uskon taso.



Tuo viimeinen ajatus on äkkiseltään mahdoton hyväksyä. Seuraava tarina valaisee mysteeriä lisää. 

Kuuluisan rabbin luo tuli kerran kaksi hänen oppilastaan puhumaan Toorasta. Heidän ongelmansa oli Talmudin kohta: "Tulee kiittää Jumalaa yhtä lailla pahoista kuin hyvistäkin asioista." Miten on mahdollista aidosti kiittää ahdistuksista? Rabbi ohjeisti heidät hakemaan vastausta Rabbi Zushalta. "Zushalla on ollut kova elämä, hän on paras vastaamaan tähän. Hän on läpikäynyt ehkä enemmän ahdistuksia kuin kukaan tuntemani", rabbi sanoi. 

Niinpä oppilaat taivalsivat Rabbi Zushan mökille läpi lumen ja pakkasen. He löysivät hänet kylmästä ja köyhästä mökistä, tutkimasta Tooraa. Ulkoisesti olosuhteet näyttivät kurjalta, mutta Rabbi Zushan kasvot loistivat täydellisestä onnesta. He esittivät hänelle kysymyksensä: "Miten on mahdollista ylistää Jumalaa yhtä lailla onnesta kuin onnettomuudesta? Olla yhtä kiitollinen hyvästä kuin pahastakin?" Rabbi Zusha katsoi heitä hetken aidosti hämmästyneenä. "Käskikö rabbinne todella kysyä tuota minulta? Onpa outoa. Enhän minä tiedä tuosta mitään. Sillä eihän taivas ole koskaan antanut minulle muuta kuin pelkkää hyvää."

Oppilaat saivat vastauksensa. Näin se on siis mahdollista. 



Onko kaikki hyvää?

Kerran Puolan armeija majoitti sotilaitaan juutalaisten kodeissa Medzibuzissa, ja se aiheutti ahdistusta juutalaisille. Besht kehotti oppilaitaan rukoilemaan tilanteen puolesta. Eräs oppilas vastasi hurskaasti; "Tämä tilannehan on myös taivaasta lähetetty. Eikö se ole siis hyvää ja hyväksi?" Besht sanoi olevansa iloinen ettei oppilas ollut elänyt Haamanin aikana. Jos olisi silloin ajateltu että juutalaisten vaino oli hyväksi, Mordokai ei olisi järisyttänyt maailmoja rukouksellaan ja kumonnut säädöstä. "Voit sanoa että jokin on hyvää ja hyväksi, kun kyseessä on oma asiasi. Mutta kun kyseessä ovat toiset, ja juutalainen yhteisö, silloin tulee rukoilla heille vapautusta. Tzaddik ymmärtää että kärsimys on seurausta taivaallisesta säädöksestä, mutta hän ymmärtää myös tehtävänsä; rukoilla kumoon tuo säädös." Besht itse rukoili jatkuvasti kumotakseen juutalaisia vastaan säädettyjä tuomioita.


Osa yksitoista