Polarisaatio


Ei voida ymmärtää miehen ja naisen välistä vetovoimaa tutustumatta ensin kaikkeuden kahteen alkuvoimaan. Kabbala kuvaa niitä vertauskuvallisen tarinan avulla.


Alussa, ennen aikaa ja kaikkeutta, oli loputon Valo, ääretön puhdas ja rakastava energia. Tuo energia halusi vain antaa, jakaa ja tehdä hyvää. Mutta kun koko maailma on pelkkää antamista, kuka ottaa vastaan?


Puhdas, epäitsekäs ja ääretön halu antaa on maskuliinienergiaa.

 

Koska Valo halusi antaa, se muovasi omasta energiastaan Astian johon se voi kaataa itseään. Tuo Astia halusi saada Valoa, yhtä paljon kuin Valo halusi antaa itseään. Joten nyt, yhden voiman sijaan maailmassa olikin kaksi perusvoimaa: halu antaa ja halu saada.
Halu saada on kaikkeuden feminiinistä energiaa.

 

Ytimeltään molemmat halut ovat samaa alkuperäistä Valoa. Vähän kuin jääastia johon kaadetaan vettä, ne ovat vettä molemmat. Erillisyys mahdollistaa antamisen ja saamisen. Eli yhteyden.


Koko luomakunta edustaa Astiaa, suhteessaan Valoon joka ruokkii sitä. Meidät on tehty halusta saada, mutta jokaisessa on myös halu antaa. Halu on liikettä, hiukkasten värähtelyä. Kaikki sielut (ihmiset, eläimet, kasvit, mineraalit, näkyvä ja näkymätön) janoavat jonkinlaista ravintoa. Tuo jano on niiden olemassaolo, värähtely. Haluamme, siis olemme. Kaikki elää yhteydestä, jonka antamisen ja saaminen muodostaa.


Vain kahden erilaisen välillä voi olla polarisaatio, plus- ja miinusnapojen välinen jännite. Kun toinen haluaa antaa, ja toinen haluaa saada, niiden välillä on magneettinen vetovoima. Syntyy virtaavaa liikettä, eli elämää. Seksuaalienergia on tuota elämää puhtaimmillaan. Kaikki luotu on syntynyt kahden kosmisen alkuvoiman jännitteestä ja virtauksesta.

 

Se mikä milloinkin on maskuliinista ja mikä feminiinistä riippuu energian suunnasta. Kuka antaa ja kuka vastaanottaa. Aurinko on maskuliini suhteessa kasviin joka nauttii sen valosta. Luoja on maskuliini suhteessa luomakuntaan. Luoja ei kuitenkaan ole "mies", ei pelkästään maskuliini, sillä myös luomakunta koostuu kokonaan Hänestä. (*Heprean Jumalaa tarkoittava sana Elohim tarkoittaa "voimat" tai "energiat".)


Luodessaan ihmisen mieheksi ja naiseksi Luoja teki teki mallinnoksen itsestään. Valo ja astia. Kaksi erilaista energiaa, joiden välillä on polarisaatio. Luova jännite.


Jokainen meistä koostuu sekä maskuliini että feminiini jännitteestä. Jokaisella on tarve sekä antaa että saada. Mutta parisuhteessa mies ja nainen ovat toistensa peilikuvia. Nainen tuntee luonnostaan vetoa antajaan. Hän nauttii huomiosta, arvostuksesta, huolenpidosta ja hellyydestä. Nainen on kokonaisin kun hän ottaa vastaan. 


Mies taas viehättyy vastaanottajasta. Siitä että nainen nauraa hänen jutuilleen. Että joku nauttii hänestä ja tarvitsee häneltä jotain. Mies on kokonaisin miehenä kun hän saa antaa.


Mies on siis maskuliini suhteessa naiseen. Ja feminiini suhteessa taivaaseen. Mies lataa virtaa ylhäältä ja antaa sitä vaimolleen. Emotionaalisesti, henkisesti, seksuaalisesti. Virtaussuuntaa ei voi vaihtaa. Nainen voi kyllä heijastaa moninkertaisena takaisin mieheltä saamansa valon, mutta miehen tulee antaa ensin. Se on hänen kunniansa.

 

Mies on auringon säteily, nainen planeetta joka tuottaa valon voimalla elämää. Molemmat ovat yhtä korvaamattomia elämän ketjussa. Ei vain fyysisen lapsen isänä ja äitinä, vaan kaikkeuden pienoismallina heidän yhteytensä korjaa yhteyden taivaallisten voimien välillä.