Poika meille annettu?
Kristittyjen Raamatussa Jes.9:5 kuuluu: "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iänkaikkinen Isä, Rauhanruhtinas."
Jae on kristinopille kriittisen välttämätön pönkkä, se on ainoa kohta Tanakhissa missä voitaisiin nähdä Jumala inkarnoituneena ihmiseksi. Konsepti joka on tuttu pakanauskonnoista, ei juutalaisuudesta. Miksi juutalaiset eivät sitten piittaa tästä? Ja vielä kummempaa; miksei yksikään varhainen kristillinen teksti viittaa tähän? Ei edes Matteus, joka muuten kyllä lainaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta aasinsillaksi. Tottakai näin herkullista jaetta olisi lainattu heti alussa todistamaan Jeesuksen jumaluudesta, JOS se olisi luettu kuten nykyään.
Kristinuskon alkuaikoina kenellekään ei tullut mieleenkään sovitella jaetta Jeesukseen. Se nimittäin luetaan oikeasti näin:
For a child has been born to us, a son given to us, and the authority is upon his shoulder, and the wondrous adviser, the mighty God, the everlasting Father, called his name, "the prince of peace". (Tanakh online)
Eli kyseistä poikaa ei kutsuta Isä Jumalaksi.
Alkutekstissä on ihan normaali heprean sanajärjestys. Samoin kuin esim 1.Ms.49:1 "kutsui Jaakob poikansa", tässäkin on verbi ensin (kutsui / nimitti), sitten tekijä, eli kuka kutsui (ihmeellinen neuvonantaja, väkevä Jumala, ikuinen Isä), ja lopuksi millä nimellä kutsui (rauhan prinssi).
Tämä on ollut yksi väännellyimmistä jakeista kirkon historiassa. Jopa aikamuoto rukattiin futuuriksi: "Poika tulee syntymään.. hartioilla on oleva herraus" jne. Kuulosti siten hienommalta, ihan kuin ennustus tulevasta ihmisjumalasta!
Jos ennustuksia oikeasti olisi, ei kai niitä tarvitsisi vilpillisesti tehdä?
Aikamuoto on sentään esim nykyisiin suomen käännöksiin vähin äänin korjattu oikeaksi. Mutta jae ei siis todellakaan ole jäänyt näpälöimättä. Käännösten uskottavuus on romuttunut keulimisen myötä.
Ja ei, juutalaiset eivät ole muuttaneet omaa lukutapaansa.
Jakeen poikahan on Hiskia, hyvä kuningas jonka isä oli pahin mahdollinen kuningas; Ahas. Hiskian aikana Herra teki suuren pelastusteon, tuhoamalla assyrialaisten joukot yön aikana, näiden piirittäessä Jerusalemia. Hiskia oli rukoillut Herraa pelastamaan Jerusalemin Herran nimen kunnian takia. Sillä vihollinen pilkkasi Herraa voimattomaksi, vertasi Häntä muiden kansojen jumaliin (Jes.36:18). Hiskian nimi tarkoittaa väkevä Jumala (eri sana silti kuin Jes 9). Nimet usein julistivat Jumalan ilmestymistä kyseisenä aikana.
Juuri tätä ihmepelastumista Jesaja 9 hehkuttaa runollisessa muodossa, kuinka Herra alleviivasi nimensä väkevä Jumala vihollisen pilkan takia ja Hiskian paineensietokyvyn ansiosta. Hiskia syntyi rauhan prinssiksi, kahden kelvottoman kuninkaan väliin.
Eli ei, Tanakhista ei löydy mainintaa pojasta, tai yleensäkään ihmisestä, joka olisi itse Isä Jumala inkarnoituneena.