Kärsimys vai sijaiskärsimys

Elämä on meille rakkaudella räätälöity vastoinkäyminen. Se tarkoittaa sitä, että kärsimykset eivät tule eteemme kiusatakseen meitä, vaan opettaakseen meitä. Se, miten suhtaudumme vastoinkäymisiin, määrää sen, opimmeko vai tulemmeko katkeriksi, jolloin emme opi mitään. Tommy Helsten

Itsemyötätunto on avain vetää puoleensa Jumalan myötätunto. Kaikki se mitä teemme täällä, vaikuttaa todellisuuteen ylhäällä. Jos pystymme olemaan lempeitä itsellemme täällä, se herättää myötätunnon ylemmissä maailmoissa. Itsemyötätunto ei tarkoita että oikeutamme vääryytemme tai puutteemme. Se tarkoittaa että tunnustamme haasteemme.

Kristinuskossa pelastuksen tarvetta ylläpitää ns perisyntioppi. Se on maailmankuva ihmisyydestä vikatilana josta täytyy pelastua pois. Ihminen ei siis kelpaa. Paavalin mukaan ihminen on täysin toivoton nolla joka ei voi oppia virheistään, ei voi kehittyä. 

Takakhista, eli "vanhasta testamentista" ei moista ajatusta löydy. Ei mistään judaismin lähteestä.

Nykypsykologian mukaan häpeä on mielenterveyden pahin vihollinen. On uskomatonta että pienet suloiset vauvatkin yhä nähdään kirkon opin mukaan viallisina. Heidät täytyy kiireesti kastaa, eli "piilottaa Jeesukseen". Omina itsenään heitä kohtaisi Jumalan viha. Kuten kaikkia maailman ihmisiä, jotka eivät suostu tähän pelastusjumppaan. Onko tämä armoa?

Peritty kelvottomuus takaraivossa pitää itsetunnon alhaisena. Siksi tarvitaan sankarihahmo johon ulkoistaa itsestään kaikki hyvä. Samalla siirtyy vastuu pois itseltä. Tarvitaan superihminen, pelastaja. Judaismista tätä ajatusta ei löydy, kuitenkaan ajatus jumalanpojasta pelastajana ei ilmestynyt kristinuskoon tyhjästä.

Muinaisen babylonian tarustossa neitsytäiti Ishtar synnytti jumalanpojan Tammuksen. Tammus kuoli, laskeutui tuonelaan ja ylösnousi sieltä voittajana, maailman pelastajana. Sama koreografia on toistunut eri versioina monissa kulttuureissa.

Nämä jumalanpojat ja neitsytäidit olivat juuri niitä Baaleja ja Astarteja (Ishtar) joiden kumartelusta Israel joutui pakkosiirtolaisuuteen ja ensimmäinen temppeli tuhottiin. 

Ei synti vahingoita Jumalaa, vaan toista ihmistä. Kun teen vääryyttä, syntyy epätasapaino, syytös henkimaailmassa. Olen velkaa ihmiselle jota vastaan rikoin. Hänellä on oikeus saada hyvitys. Ja tavalla tai toisella tulen maksamaan. Ehkä joku muu tekee minulle samoin kuin minä tein hänelle.

Jos synnyn uudestaan, en muista edellistä elämääni, mutta kyseinen synti ei houkuttele. Sieluun jää jälki opitusta. Tämän takia omatuntomme ovat erilaiset. Meillä on eri tikkunit, eri pesuohjelmat meneillään. Joka osaa asettua toisen asemaan ja kokee ymmärrystä tuomion sijasta, on ehkä ollutkin joskus samoissa saappaissa. Ja vapauttaessaan tuon toisen, hän itseasiassa todistaa olevansa itse vapautunut kyseisestä synnistä.

Jos taas velkataakka on yhä päälläni minulla on seuraavassa elämässä kiusaus juuri kyseiseen syntiin. Jokin sisälläni ajaa minut samaan rapakkoon. Sama näyttämö rakentuu uudelleen, kuin elokuvassa Päiväni murmelina.

Kärsimystä ei ole ilman syntiä. Tämä tieto pelastaa katkeruudelta. Jumala ei tee virheitä. Jos kärsin, Jos otan tulisen pätsin vastaan syyttämättä Jumalaa, sillä on suuri lunastava vaikutus. Myös vaikeuksista masentuminen, itsesääli ja toivottomuus ovat verhottua syytöstä Jumalaa vastaan. Kyynistynyt pessimisti ei tunne vielä oikeaa pelkoa. Väärä pelko näkee Herran mielivaltaisena kostajana. Ja saa uskonsa mukaan. Oikea pelko myöntää että Herra on oikeassa ja reilu, mitään virhettä ei ole tapahtunut. Vaikka en ymmärräkään miksi kärsin.

Sen jälkeen pyydän että Hän näyttäisi missä tehdä parannusta. Oikea pelko uskoo että pienillä teoillani on iso merkitys. Että Hän ei halveksi yrityksiäni, jos olen aito. Jos olen nöyrtynyt, enkä millään tavalla enää syytä häntä, saan rohkeutta seistä Hänen edessään, tehdä yhteistyötä. En ole enää uhri vaan hiottava timantti.

Sielu on tehty Jumalasta, eikä voi pilaantua. Jynssäämällä lika lähtee. Jos jynssätään timanttia A, niin puhdistuuko timantti B? Ei tietenkään. Tässä on sijaiskärsijä teorian ongelma. Kärsimys kun ei ole kosto, vaan opetusta.

Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhuskautta, oikeuden maassa hän tekee vääryyttä, eikä näe Herran korkeutta. (Jes.26:10)

On karhunpalvelus tehdä hitaamman oppilaan läksyt hänen puolestaan.

Kristillisessä jumalakuvassa on olemassa kosto vain koston vuoksi. Siis kärsimys jolla ei ole muuta funktiota kuin Jumalan vihan purkaminen. Risti nähdään ukkosenjohdattimena, joka purkaa vihan jännitteen sijaiskärsijään. Tämä vihanpurku ajatusrata pitää mielen matalassa energiassa. Sillä ajatukset ovat voimia. Ajatukset, uskomukset määrittävät värähtelytasomme. Kun alitajuiseen jumalakuvaan linkittyy tuollainen sokea, tuhoava raivo, se myrkyttää koko älykkyytemme perustan.

Viha on hyvin alhaisen tason tunne. Jumala ei ole vihainen siten kuin luulemme. Suuri tzadik Baal Shem Tov ei ollut ihmisille oikeasti vihainen, vaan hänen "suuttumuksensa" oli pelkästään palvelus kohteelle. Hän puhdisti joskus ihmisiä sanomalla tylysti, sillä hän näki että heidän yllään leijui tuomioiden raskas pilvi. Hän hajoitti pilven loukkaamalla kyseistä ihmistä. Näiden täytyi ensin rikkoutua, voidakseen parantua. Tzadikin terävä sana toimi kuin lääkärin veitsi, joka puhkaisee paiseen ja kuume laskee.

Ja hän oli ihminen. Miten sitten Jumalan "viha" voisi olla muuta kuin palvelus kohteelle? Onko Hän alemmalla tasolla kuin pyhät ihmisensä?

Syntimme ei saa Häntä suuttumaan vaan "suuttumaan". Hänen "vihansa" on parantava lääke. Kun elämän vastoinkäymiset murtavat ihmisen, hän puhdistuu. Puhdistuu syyttävistä enkeleistä jotka muodostuvat hänen omista sanoistaan, ajatuksistaan ja teoistaan. Jos tuo vastoinkäyminen saa hänet katkeroitumaan, eli luomaan lisää syyttäjiä, hän pysyy itsensä vankina. Mutta jos hän hyväksyy tuomionsa, hän puhdistuu.

Synnin vahingoittava vaikutus on luonnon laki. Jos ihminen hyppää korkealta ja loukkaa itsensä, ei se ole Jumalan rangaistus. Se on painovoiman laki. Samoin on synnin laita. Joka tekee huonoja valintoja ei ole paha vaan tietämätön. Miksi kukaan hyppäisi korkealta tahallaan? Lapsikin koskee kuumaan vain kerran, sen jälkeen hän ymmärtää miksi vanhemmat varoittavat. Kokemuksen myötä lapsi alkaa kuunnella varoituksia paremmin ja säästyy näin monelta murheelta.

Jumalan ohjeet (Toora) ovat tätä varoittelua. Ellemme usko ohjeita, emme ole pahoja vaan kokemattomia. Poltamme sormemme, kunnes emme enää polta. Ei Jumala rankaise, virhe itsessään on kivulias kokemus. Lapsikin tarvitsee kokeilunsa jälkeen lohdutusta, ei rankaisua.

Onko olemassa muunlaista kärsimystä, kuin edelläkuvattu? Onko olemassa muunlaista syntiä kuin tyhmyydessä tehty? Ei. On vain syyn ja seurauksen lait, jotka oppii joko kuuntelemalla viisaampia, tai kokeilemalla kaikkea.

Minkä kärsimyksen Jeesus siis olisi ottanut päälleen? Minkä ihmeen Jumalan vihan hän olisi maadoittanut? Kun sellaista vihaa ei ole.

Fyysinenkin kipu on ihmisen parhaaksi, se opettaa varomaan vaaraa. Ei sijaiskärsijä voi polttaa näppejään toisen puolesta. Edelleen synnillä on seuraus, mitään luonnonlakeja ei ole poistettu. Onneksi.

Jumala on hyvä vanhempi, joka opettaa, varoittaa ja lohduttaa, ei rankaise, ei kosta. Kaikki kärsimys on joko opetusta, varoitusta, tai näppien polttamista. Ilman mahdollisuutta polttaa näppejään ei olisi vapaata tahtoa, olisimme robotteja. Lapsen äly ei kehity tynnyrissä ja pumpulissa. Täytyy voida kokeilla ja oppia. Ihan itse, ei toisen puolesta.

Mooses tarjoutui uhriksi kansan puolesta, mutta se ei käynyt. Ei sijaiskärsiminen ole raamatullista. Ei ole olemassa kärsimystä joka olisi kohteelleen tarpeetonta, kaikki kärsimys on kuritusta. Kurituksen täytyy mennä oikeaan kohteeseen, muuten kohde ei hyödy siitä.

5.Ms.24:16 Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden, älköönkä lapsia isen tähden. Kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden.

Ps.49:8 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

Jer.31:30 Jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. Jokaiselta joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa.

Hes. 18:20 Poika ei kanna isän syntivelkaa eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.

Hyödyn siirtäminen tapahtuu kun joku tekee toiselle vääryyttä. Silloin uhri voi saada jotain kiusaajaltaan.

Deut 24:16 The fathers shall not be put to death for the children , neither shall the children be put to death for the fathers: every man shall be put to death for his own sin.Ps 49:7 None of them can by any means redeem his brother, nor give to Yah a ransom for him.Also Yer 31:30 + Ezek 18:20.Ezek 14:14 Though these 3 men, No'ah, Daniel and Job, were in it, they should deliver but their own souls by their righteousness,

Sielu on tehty Jumalasta, eikä yhtään murusta Jumalasta voi kadota. Jynssäämällä lika lähtee.

Eräs perinne kertoo että muinaisina aikoina ihmisillä oli yhtä kova himo epäjumaliin kuin nykyään on seksuaalisiin synteihin. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen juutalaisten vanhimmat miettivät miten varmistaa ettei sama tragedia enää ikinä toistuisi. He päätyivät sitomaan tämän kyseisen himon maagisesti. Toimenpide onnistui, mutta samalla profetoiminen lakkasi.

• Ancient Egypt: Ra, the Sun God, was born to the virgin Net, and Horus was the son of the virgin Isis.
• The Phrygo-Roman God, Attis was born December 25th to the virgin Nana. He was killed and then resurrected. Sound familiar?

Suomessa Esteri

siten että synnin seuraus, eli "rangaistus" poistuu.

Judaismissa taas rangaistus ja armo eivät ole vastakohtia. Daavid sai murhan anteeksi, mutta hänen poikavauvansa kuoli. Hän niitti mitä oli kylvänyt. Armo oli siinä että niitto tapahtui nopeasti ja vain kerran. Ja hän itse ei kuollut.

Kristinusko on yritys tehdä Jumala ihmisen kuvaksi. Judaismi toimii päinvastoin.

Kristinuskon malli: Rikollinen kuulee tuomarin päätöksen: maksa 100 000 sakkoa. Rikollinen ei kykene maksamaan, mutta oikeussalissa oleva rikas sivullinen tarjoutuu maksamaan hänen puolestaan. Tuomari toteaa että ok, kunhan sakko tulee maksettua. Syytetty vapautetaan.

Judaismin malli: Rikollinen kuulee tuomarin päätöksen: maksa 100 000 sakkoa. Rikollinen ei kykene maksamaan, katuu rikostaan ja alkaa itkeä. Tuomari näkee että tämä kaveri ei uusi rikostaan ja armahtaa hänet sakosta. 

Kun joku on rikkonut sinua vastaan, mutta sitten tunnustaa tehneensä väärin ja aidosti pyytää anteeksi, etkö annakin anteeksi? Katkeruutesi sulaa ja lepyt kun näet että toinen tunnustaa virheensä ja katuu. Ihminen toimii näin luonnostaan sillä Jumalan ominaisuudet ovat sisäänrakennettuja meihin. 

Sn.16:6 Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään. (verta ei tarvita) Hyväntekeväisyys saa Herran antamaan anteeksi.

Dan.4:24 kirvoita synnit itsestäsi almuilla ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla; (Danielin ohje Nebukadnessarille. Lunasta, ei kirvoita.