Alamaisuus vai orjuus

26.05.2020

Pitääkö muka noudattaa Tooraa? Emmekö olekaan vapaita?

Tuohon ei ole mahdollista vastata oikein, sillä kysymys on väärä. Koko kysymys tulee suoraan sylttytehtaalta.

Alamaisuus on aiheena hyvä esimerkki, siitä miten väärä kysymys tekee oikeasta vastauksesta mahdottoman.

Esimerkki: Joskus törmää uskoviin, lähinnä miehiin, jotka puhuvat mielellään vaimojen alamaisuudesta. He opettavat teoriassa oikein, että vaimon kuuluisi avioliitossa suostua miehen johtoon, mutta.. Jokin mättää ja pahasti! Kun heitä hetken kuuntelee tai lukee, alkaa tulla allergiseksi koko aiheelle. Pian ei halua enää kuulla sanaakaan! Heidän seurassaan lempeinkin nainen löytää itsestään pienen feministin.

Tehokas taktiikka myrkyttää koko aihe. Tätäkö kenties tarkoittaa lause: "laki saa aikaan vihaa"? Toorastahan tuo lause ei kerro - pikemminkin "laki" sanan tilalle voisi laittaa "kontrolli". Kontrollia Paavali ja Jeshua vihasivat, sillä se työntää ihmiset kauemmaksi.

Toora käännetään usein "laki". Sen kuuluisi kuitenkin olla opetus / neuvo / ohje. Se ei ole sakkolappu tai uhkavaatimus. Enemmänkin tiekartta perille - tai tie itse. Suhtautumisemme ajo-ohjeisiin riippuu siitä mikä on mielikuvamme niiden antajasta. Antaako Hän kalan vai käärmeen. Onko Tooramme leipää vai kiveä.

Alamaisuus avioliitossa ei ole velvollisuus. Se on oikeus ja korkea kunnia-asema. Jos naiset tietäisivät mitä ovia alamaisuus avaa, he tekisivät kaikkensa oppiakseen sen käytön.

Alamaisuus ei tarkoita samaa kuin alempiarvoisuus. Kuinka jotkut pitävät miehiä niin heikkoina, että he tarvitsevat alempiarvoisen kumppanin?

Alamaisuus on Kuninkaallista kimalletta, koru johon hyvin harvoilla on varaa. Raamattu sanoo että pyhät naiset kaunistivat itsensä alamaisuudella. Tämä on ikuista, katoamatonta kauneutta. Sitä ei voi ostaa millään rahalla. Pinnan siloittelu tai maalilla peittäminen lähinnä pahentaa asiaa, jos kuoren sisällä ei ole mitään.

Aabraham pelkäsi useamman kerran tulevansa tapetuksi vaimonsa kauneuden takia. Viimeinen tilanne oli Saaran ollessa.. yhdeksänkymppinen!

Saarassa täytyi olla jotain harvinaista, jotain joka kiinnitti Gerarin miesten huomion. Nimittäin; Saaralla oli ARVO. Monille täysin tuntematon käsite, varsinkin apinoista kehittyneille.

Apostoli Pietari selittää Saaran arvon liittyvän sisäiseen Voimaan pitää miestään herranaan. Ei alemmuudesta, ei heikkoudesta, vaan koska Saara tiesi jotain, mitä kaikki eivät tiedä.

Tämä sama pätee KOKO Tooraan.

Jos me vain tietäisimme mikä Toora on, me tekisimme MITÄ TAHANSA saadaksemme noudattaa ajo-ohjeita. Myös niitä joita emme vielä ymmärrä.

Alamaisuus ei tarkoita alistumista. Alistuminen ja alamaisuus sulkevat pois toisensa! Alistetussa asemassa oleva vaimo ei voi samaan aikaan olla alamainen. Se on täysin mahdotonta! Vaimoaan alistava mies siis riistää tältä oikeuden alamaisuuteen.

Samoin on Tooran laita. Jos lakia pitää noudattaa, jos sapattia pitää noudattaa.. voi köyhyyttä.

Kunpa tajuaisimme että Jumala vihaa "alistumistamme". Hän ei tee mitään väkinäisellä tottelemisella. Joka luulee että sapattia pitää noudattaa, tai sianlihaa EI SAA syödä, hän on jo missannut Tooran. Hän on jo murehduttanut Pyhän Hengen.

Herra haluaa että ylennämme itsemme Hänen luokseen, emme alenna. Hänen ajo-ohjeitaan ei kuulu pälyillä kuin käärmettä.

Tooran käskyjen noudattaminen on vasta ensimmäinen askel. Seuraavalla ymmärryksen tasolla noudatamme niitä riemusta pomppien. Anelemme lisää Herran pelkoa, oppiaksemme kuuliaisuuden, kuten Psalmin 119 kirjoittaja. Emme enää mieti hyödynkö tästä jotain. Pelkkä totteleminen jo itsessään tuo niin suuren ilon, ettemme edes kaipaa muuta palkintoa. Kukaan ei voi ottaa tätä iloa pois, eikä se ilo ole myytävänä!

Makkabelaissotien aikaan juutalaisia kidutettiin hengiltä koska nämä eivät suostuneet maistamaan sianlihaa. Heidän kielensä leikattiin irti. Siitäkös seuraavat kidutusvuoroon tulevat saivat lisää rohkeutta. Eräskin tarjosi itse kieltään leikattavaksi.

He tiesivät jotain, mitä me emme tiedä. Ihmistä voi oikeasti vahingoittaa vain sisältäpäin, ei ulkoa.

Nämä marttyyrit tunsivat Jeshuan, elävän Messiaan, paljon meitä paremmin, vaikka elivät aikaa ennen ristiä. He olivat armon vapauttamia, vapaita kuuliaisuuteen. He olivat alamaisia Jumalalle, mikä nosti heidät kiduttajiensa yläpuolelle. He seisoivat selkä suorana. Heitä ei voitu vahingoittaa oikeasti, tappaminen ei hyödyttänyt mitään. Kiduttajat pelkäsivät heitä!

On olemassa omaisuutta joka ei ole myytävänä. On olemassa iloa jota kukaan ei ota pois.

Oikea alamaisuus on niin korkea asema, niin suurta Voimaa, että siihen ei nousta ihmisvoimin. Kyseessä on yliluonnollinen armon taso. Jos tuot elämässäsi julki kykyä alamaisuuteen, se saattaa ahdistaa joitain ihmisiä. He oudoksuvat ja kritisoivat, koska itseasiassa he pelkäävät. Rikot heidän fysiikan lakejaan.

Saara oli rikas. Hän tiesi salaisuuksia. Marttyyrit olivat palasinakin vielä ehjempiä kuin ne jotka myivät sielunsa halvalla. Vain muutamasta säkillisestä kultaa ja hopeaa. Voittaakseen vain muutaman vuosikymmenen lisäaikaa tässä ruumiissaan. Sitten mennäkseen häpeään.

Mikään ei oikeasti voi vahingoittaa sitä joka on alamainen käskyille. Kukaan ei voi olla korkeammassa asemassa kuin se joka kysyy Herran pelkoa.

Eli kyllä, minun on "pakko" pitää sapatti, huomioida juhlat, katsoa mitä syön, jne. Näin siksi että minulle on armosta annettu siihen oikeus, mittaamaton perintö. Tuo oikeus ei alunperin kuulunut minulle, se tuli Jeshuan veren hinnalla. En mistään hinnasta luovu tuosta lahjasta. En vaihda tuota ansiotonta armoa mihinkään tässä maailmassa.

Hän sanoi: "Jos te ette ymmärrä kun puhun teille maallisista, miten ymmärtäisitte kun puhun teille taivaallisista."