Ihmisen kvanttikenttä

24.10.2020

Lue ensin ykkösosa, Atomien sielunelämää.

Tieteen nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeus koostuu värähtelevästä energiasta. Aine onkin illuusiota, sillä kaikki "materia" on erilaisten värähtelytyyppien tiivistymiä ja komboja. Nämä keskittymät, eli energiapaketit, muodostavat elävän, älykkään ja kommunikoivan dataverkoston. Tämän täydellisen webin kautta jokainen universumin hiukkanen on yhteydessä kaikkiin muihin hiukkasiin!

Kuvittele että meillä olisi "netti", jossa kulkeva informaatio olisi omaa värähtelyämme, siis meitä itseämme. Mitään laitteita ei tarvittaisi. Olisimme kaikkialla, vain ajatuksen siivellä. Myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. No, tieteen mukaan tämä verkko on totta. Sitä vain ei osata hyödyntää.

Juutalainen maailmankäsitys on ollut tällainen jo kauan ennen kvanttifysiikkaa. Kaikella luodulla on sielu, eli sen ainutlaatuinen data. Eläimellä, kasvilla, jopa kivelläkin on "sielu".

1.Ms.2:2 sanoo että "Herra taukosi työstään". Tämä "työ" on melach. Sama sana kuin "enkeli". Mutta saamme heti unohtaa länsimaisen käsitteen ja mielikuvan. Malach on juurikin "energiapaketti", datapaketti. Sanajuuri on pikalähetys tai lähetti. Se on informaatiota!

Ihmisetkin askaroivat (melach) joka hetki näitä lähetyksiä (malach). Ajatukset ovat sähkömagneettista säteilyä. 

Tieteellä kesti tuhansia vuosia ymmärtää sama asia. Maailmaa ei ole luotu vaan kommunikoitu (melach!) olemaan.

Kvanttitiede ei näe maailmaa kellokoneistona (kuten vanhentunut Newtonin malli), vaan energian, informaation ja vuorovaikutuksen verkkona. 

"Raakaenergialla" on potentiaali olla "kaikkea" tai "ei mitään". Että jotain voisi olla, tarvitaan "havaitsijan vaikutus". Eli siis, tietoisuus joka havainnollaan romahduttaa hiukkasten aaltofunktion. Suomeksi; kaveri joka paimentaa koko universumin hiukkaset oikeaan järjestykseen, joka hetki uudestaan. Ilman tätä kommunikaatiota / viestintää (pikalähettejä) ei mikään materia pysyisi hetkeäkään kasassa, ajan ja paikan suhteen.

Näissäkin luonto opettaa ja peilaa hengen maailman periaatteita. Otetaanpa rautalankaa: havainnoija voi olla myös ihminen. Kvanttikenttä on vaihtoehtoisten skenaarioiden valtava reservi. Siellä on tarjolla "kaikki" ja "ei mitään". Riippuen mitä havaitaan. Mitä haluaisit elämässä kokea? On olemassa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia:

5.Ms.30:19 olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitse siis elämä.

Itsensä voi löytää mistä vain ulottuvuudesta, sillä olemme jo kaikkialla. Tarkemmin: kaikkialla ja ei missään, sillä havainto vasta ratkaisee. Herra ei tee tätä havaintoa puolestamme, sillä ihmisellä on vapaa tahto. 

Mistä meidät sitten käytännössä löytää? Sieltä mihin huomiomme kiinnitämme. (Baal Shem Tov: Ihminen on missä hänen ajatuksensa ovat.) Muistamme edellä kuvatun webin. Se on hyvin todellinen. Mitä "paikkaa" huomioimme, sinne avaamme yhteyden. Havaintomme saa meidät resonoimaan kyseisen tason muun elämän kanssa. Ajatukset ovat elektromagneettisia aaltoja, joiden signaali muuttuu mielialojen mukaan. Yhteys voi aueta taivaallisiin tai kellariin. Vedämme puoleemme signaalia vastaavaa todellisuutta. Jos alan märehtiä pelottavaa ajatusta, eli havainnoida kellaritasoa, romahtaa aaltofunktioni juuri siellä.

Yksi kvanttifysiikan mysteeri on "etäyhteys". Se on kokeellisesti hyvin todistettu. Kaksi hiukkasta voivat viestiä, vaikka olisivat fyysisesti kaukana toisistaan. Kun toiselle tehdään jotain, toinen reagoi siihen samalla hetkellä. Kommunikaatio niiden välillä kulkee valoa nopeammin. Sen ei pitäisi olla mahdollista. Mutta eikös enkelin (eli kommunikaation, informaation) sanajuuri ollutkin PIKAlähetys.

Valoa nopeampi lähettipoika on saanut tutkijat esittämään että välimatkat ovat vain illuusio. Avaruus näyttää tyhjältä ja kappaleet näyttävät olevan erillään, mutta eivät ehkä ole. Myös aikaa pidetään illuusiona.

Hengen maailmassa aika ei ole ongelma. Vaikka kaksi ihmistä olisivat eläneet eri vuosisadoilla, he voivat treffata "kentällä". Kun tutkii esim Baal Shem Tovin opetuksia, ja kokee niistä tyrmäävän ilon oivalluksia, syntyy yhteys. Jos pysyy tuossa uuden tietoisuuden tilassa, pysyy hänen seurassaan. Ja elämä muodostuu vähän eri näköiseksi, riippuen kenen kanssa touhuaa.

Jos jotain voi kuvitella, haaveilla, tai vaikka nähdä unessa, se on jo "kvanttikentällä", eli piilossa sisälläni. Vaikkapa uusi koti, auto, tai lapsi. Sen näkymätön "aaltofunktio" voidaan romahduttaa "havainnolla". Eli se voidaan kommunikoida olemaan.

Haluttu asia on potentiaalina, ei vielä tätä maailmaa. Se on "kaikkialla" ja "ei missään". Se on "kaikkina aikoina" ja "ei koskaan". Kunnes tunnistan sen energian. Havaintoni luo yhteyden, resonanssin. Voin "muistaa" sen värähtelyn, datan, itsessäni. Opin sen kielen ja voin kutsua sitä nimeltä. Silloin se lennähtää luokseni kuin kotiin.

Kun menin katsomaan myytävää pressuhallia, tiesin heti sisään kävellessä että tämä se on. Joka kohta näytti tutulta, aivan kuin olisin ollut hallissa ennenkin. Tiesin varmuudella että tämä tulee olemaan tontillamme, ikään kuin olisin "muistanut" tulevaisuuden.

Kun menimme katsomaan myytäviä koiranpentuja, en "tunnistanut" niitä omakseni. Pentujen isä sen sijaan resonoi heti. No, isänsä näköinen pennusta hetkessä kasvoikin, joten ei ihme. Parin viikon kuluttua ensi tapaamisesta oli luovutus, piti valita kolmesta. Yksi tuli suoraan kainaloon ja silloin tunnistin sen. Sekin tunnisti meidät. Muut pennut vain katselivat kauempaa. Emme olleet niiden perhettä.

Adam osasi nimetä eläimet oikein, tuntemalla niiden värähtelyn, eli sielun. Herra hymyili kun Hänen poikansa antoi eläimille juuri ne nimet joilla ne oli luotukin. Adam löysi ne kaikki itsestään.